Sunnuntaina lähdettiin synnyttämään. Vedet alkoi mennä klo 15, mutta ei vielä supistanut. Supistukset alkoivat tulemaan klo 18 aikaan, ja samantien 5 min välein ihan kunnollisina. Sairaalaan soitin seiskalta ja meidät käskettiinkin heti paikalle. Ensin olin puoli tuntia käyrillä, jonka jälkeen kasilta menimme synnytyssaliin. Sain supistuksia lisäävän tipan, koska vedet olivat menneet niin monta tuntia ennen ja vauva perätilassa. Siitä se olikin menoa, avautumisvaihe kesti reilut kaksi tuntia, joten en ehtinyt saada muuta kivunlievitystä kuin ilokaasua. Se kuitenkin onneksi toimi oikein hyvin, enkä sitten varsinaisesti muuta kaivannutkaan sen jälkeen kun kuulin, että niin pitkällä jo ollaan. Ponnistusvaihe kesti vartin, mutta oli todella rankka, koska vauvaa ei perätilan takia voinut auttaa ulos.

Poika syntyi 1.2. klo 23.17 terveenä. Paino 3540 g ja pituus 49 cm. Itse olin kuitenkin ihan rikki matalan hemoglobiinin ja kivun takia, vapisten vain horkassa. Olimme synnytyssalissa kuutisen tuntia ennenkuin pääsin osastolle saatuani kipulääkettä, punasoluja ja hemohesiä. Synnytyksen jälkeinen olotila oli mielestäni paljon pahempi kuin itse synnytys.

Nukuin osastolla vajaan kaksi tuntia pikkumiehen ollessa kansliassa hoidossa. Seuraaviksi kahdeksi yöksi saimme onneksi perhehuoneen, jossa oli mukava opetella imetystä ja vauvanhoitoa. Tosin mies kyllä osaa nyt kaikki muut kuviot paitsi imetyksen paljon paremmin kuin minä.

Nyt meillä tuhisee pinniksessä maailman ihanin pieni poika. Hän on hyvin rauhallinen tapaus edelleen, ei paljon itke eikä mekasta. Imetys tuntuu lähtevän hyvin käyntiin ja poika syö ja nukkuu. Ihana pikkumies, jolla on todella kujeileva hymy.