Katseltiin eilen miehen kanssa Matrixin kakkososaa. Siinä kun Neo pääsee Lähteeseen Arkkitehti sanoo Neolle, että ihmisten suurin voimavara on toivo ja samalla se on suurin heikkous. Sillä hetkellä mulle tuli taas mieleen lapsettomuus. Se miten kaikki meistä jaksaa toivoa, aina uudessa kierrossa tai hoidossa, usko on yllättävän vahva, vaikka epäonnistumisia on takana vaikka kuinka monta. Siinä tilanteessa ja muutenkin eteenpäin menemisen kannalta toivo on suuri voimavara, vanhvuus, muuten moni meistä olisi jo luovuttanut. Mutta toivo on myös heikkous, ei ehkä osaa lopettaa itsensä kiduttamista ajoissa eikä pääse siirtymään eteenpäin, mikä ehkä toisinaan olisi parempi.