Viime vuonna tähän aikaan olin todella masentunut, muistelisin. Muistan kuitenkin, että kevään mittaan alkoi mieli piristyä kun aurinko alkoi paistamaan. Hyvä fiilis jatkuikin koko kevään ja kesän, mikä oli varmasti paljon säidenkin ansiota. Viime keväänä ja kesänä lapsettomuus ei myöskään ollut vahvasti läsnä, emme käyneet hoidoissa, koska keväällä päätettiin tehdä lapasroskopia ja sen seurauksena en myöskään käynyt netissä lukemasta näistä jutuista. Lapasroskopia oli elokuun lopussa, ja sen jälkeen jäimme odottamaan. Vasta joulukuussa tehty eka inssi aloitti tämän lapsettomuusrumban uudestaan.

Nyt on uusi vuosi aluillaan ja pahasti pelkään, että tästä tulee raskaampi kuin viime vuodesta. Oikeastaan mielen voisi kohottaa kunnolla vain raskaaksi tuleminen, mutta usko alkaa loppua. Huomaan ajattelevani, että tämä vuosi on lapsettomuushoitoja, ja sitten katsotaan mitä tehdään. Ikäänkuin haluaisin käydä nämä hoidot vaan sen takia, ettei myöhemmin kaduttaisi.

Tällä hetkellä olen vielä ihan normaalilla mielialalla, mutta tuntuu, että masennus ja väsymys alkaa iskeä kun on niin pimeä. Huomaan taas tuntevani kateutta ja ärtymystä kun näen pieniä vauvoja tai isoja masuja. En kuitenkaan haluaisi vajota taas siihen tilaan, kun koko ajan itkettää. Kunpa tulisi kevät ja kunpa hoidot taas alkaisi. Kyllä se kuitenkin elättää toivoa.