Meillä oli viikonloppuna kunnon kriisi. Mies tuli sanomaan mulle, ettei ole varma haluaako hän lapsia ollenkaan. Mä olin ihan ?!? Mies tietää, kuin tärkeä tämä asia on mulle. Meinas jo tulla sellanen tunne, että tässäkö tämä oli, kaikki. Silloin oli kyllä mieli myllerryksessä. Onneksi pitkällisten keskustelujen jälkeen selvisi, että mies pelkää IVF-hoitoa ja ei halua joutua adoptioon. Huoh. On se aikasemminkin puhunut, ettei ole varma haluaako IVF-hoitoja, mutta luulin, että asia on selvä ja mies hyväksynyt ne. Nyt pelottaa, että muuttaako taas mieltään, vaikka vakuutteli mulle, että mennään vaan, kyllä se on ok, kyllä hän haluaa. Silti, sanooko se jossain vaiheessa, että EI! Mä en kestäis sitä. Mä voin hyväksyä vielä sen, että ei saada omaa lasta, mutta en, jos kaikkea ei ole yritetty. Mitä siis kävis meidän suhteelle, jos ei mentäiskään hoitoihin? Katkeroituisinko mä, jos jatkettais yhdessä? Vielä tämä suhde on kestänyt lapsettomuuden, mutta kestääkö loppuun asti? Jos ei mennä IVF:ään tai jäädään lapsettomiksi?