lauantai, 7. helmikuu 2009

The End

Tästä blogista piti alunperin tulla vain lapsettomuusblogi, mutta onnistuneen hoidon tuloksena päädyin ja pääsin kirjoittamaan myös raskaudesta. En tiedä aloitanko pikkumiehen kuulumisille oman blogin joskus. Pahoitteittelen kuitenkin kaikille anonyymeille lukijoilleni, että jos tällaisen perustan se tulee olemaan salasanan takana, koska kuvat olisivat tällaisen blogin tärkeintä sisältöä, enkä halua niitä levittää nettiin kaikkien saataville. Katsotaan kuitenkin ehdinkö ja jaksanko, vauvanhoito vie aikaa.

Toivottavasti tästä blogista on ollut iloa kaikille lapsettomuuden kanssa kipuileville/kipuilleille. Joskus poistan tämän blogin vielä, mutta olkoon se vielä jonkun aikaa kannustimena kaikille, joita lapsettomuus koskettaa. En olisi uskonut enää meidän onnistumiseen, mutta niin vain kävi. Toivottavasti myös te onnistutte ja jaksatte.

Terve, ja kiitos kaloista!

lauantai, 7. helmikuu 2009

Poika tuli

Sunnuntaina lähdettiin synnyttämään. Vedet alkoi mennä klo 15, mutta ei vielä supistanut. Supistukset alkoivat tulemaan klo 18 aikaan, ja samantien 5 min välein ihan kunnollisina. Sairaalaan soitin seiskalta ja meidät käskettiinkin heti paikalle. Ensin olin puoli tuntia käyrillä, jonka jälkeen kasilta menimme synnytyssaliin. Sain supistuksia lisäävän tipan, koska vedet olivat menneet niin monta tuntia ennen ja vauva perätilassa. Siitä se olikin menoa, avautumisvaihe kesti reilut kaksi tuntia, joten en ehtinyt saada muuta kivunlievitystä kuin ilokaasua. Se kuitenkin onneksi toimi oikein hyvin, enkä sitten varsinaisesti muuta kaivannutkaan sen jälkeen kun kuulin, että niin pitkällä jo ollaan. Ponnistusvaihe kesti vartin, mutta oli todella rankka, koska vauvaa ei perätilan takia voinut auttaa ulos.

Poika syntyi 1.2. klo 23.17 terveenä. Paino 3540 g ja pituus 49 cm. Itse olin kuitenkin ihan rikki matalan hemoglobiinin ja kivun takia, vapisten vain horkassa. Olimme synnytyssalissa kuutisen tuntia ennenkuin pääsin osastolle saatuani kipulääkettä, punasoluja ja hemohesiä. Synnytyksen jälkeinen olotila oli mielestäni paljon pahempi kuin itse synnytys.

Nukuin osastolla vajaan kaksi tuntia pikkumiehen ollessa kansliassa hoidossa. Seuraaviksi kahdeksi yöksi saimme onneksi perhehuoneen, jossa oli mukava opetella imetystä ja vauvanhoitoa. Tosin mies kyllä osaa nyt kaikki muut kuviot paitsi imetyksen paljon paremmin kuin minä.

Nyt meillä tuhisee pinniksessä maailman ihanin pieni poika. Hän on hyvin rauhallinen tapaus edelleen, ei paljon itke eikä mekasta. Imetys tuntuu lähtevän hyvin käyntiin ja poika syö ja nukkuu. Ihana pikkumies, jolla on todella kujeileva hymy.

 

sunnuntai, 1. helmikuu 2009

Rv 40+5: Kohta mennään

Tänään taitaa vielä lähtö tulla. Perjantaina lääkäri soitti magneettikuvan tulokset ja kuulemma hyvin mahtuu tulemaan. Lääkäri sanoi, että kumpa kaikilla olisi näin tilava lantio :)

Klo 15 meni eka loraus vesiä ja sen jälkeen on lorahdellut tasaisesti plus tuli sellaiset liisterilimat, että ei koskaan ennen. Supistukset on kuitenkin edelleen täysin epäsäännöllisiä ja kivuttomia, mutta jalkoja särkee lupaavasti. Eli kyllä vielä alkaa sattumaan kun toi särky tosta lisääntyy, so to say.

Mä todella toivon, että tää tästä tulisi omin avuin alakautta, kun perätiloja ei kuulemma koskaan kuitenkaan käynnistetä ja vissiin vuorokausi on maksimiaika odotella vesien menon jälkeen.

torstai, 29. tammikuu 2009

Rv 40+2: Perätila

Tänään aamulla käyty Jorvissa ultrassa ja perätilassahan tuo majaili. Ensin kätilö totesi tämän ja sen jälkeen lääkärin kanssa juteltiin ja lääkäri ultrasi ja tutki. Kohdunkaula on jo olematon, enää jonkinlainen rengas ja sormelle auki. Vauva istuu jo tiukasti lantiossa, ei kuulemma kannattanut edes yrittää kääntää.

Tiistaille on varattu aika sektioon, mutta kävin vielä lantion magneettikuvassa, ja jos vauva näyttäisi mahtuvan alakautta, niin sitä kokeillaan mikäli lähtee syntymään ennen tiistaita. Nyt painoarvio oli reili 3,6 kg ja pään halkaisija 10 cm. Huomenna saan tietää miten tämä suhteutuu lantion mittoihin. Eli jos näyttää ettei mahdu ja kaveri lähtee tulemaan ennen tiistaita, niin sitten mennään sektioon.

Itseä ei kyllä sektio ajatuksena houkuta, joten katsotaan miten käy. Vaikka eilen ole sellainen olo, että vielä kestää, niin tänään voisin uskoa jo, että ei välttii kestä tiistaille kuitenkaan, sen verran on särkenyt ja supistellut, vaikkakaan ei edelleenkään mitenkään kivuliaasti. Särky ja häpyluun (?) vihlonta on paljon ikävämpää.

 

keskiviikko, 28. tammikuu 2009

Rv 40+1: Edelleen yhtenä kappaleena

Edelleen yhtenä kappaleena eikä mitään selkeitä oireita synnytyksen käynnistymisestä ole. Vatsa oli taas hieman löysällä, mutta mulla ei onneksi ole ummetusta raskausaikana ollutkaan, joten ei se ole kovin erikoista. Hieman alkaa tulla myös turvotusta, sormukset ei kulje enää kunnolla ja pohkeet hieman paksuuntuneet. Aamulla särki nilkkoja oudosti ja masukki oli nätisti ihan keskellä.

Eilen masukilla oli varsin hiljainen päivä. Saattoihan se olla vaan sellainen normaalihiljaisempi, niitä on aina välillä ollut, mutta toivottavasti oli ns. tyyntä myrskyn edellä. Huomenna on aika Jorviin tarjonnan tarkistukseen heti aamulla, ihan kiva. Varsinkin jos masukki jatkaa hiljaiseloa, niin pääsee samalla sitten kattomaan, että sillä sektorilla on kaikki ok.