Nyt taas vauva-asiat vaivaa. Masentaa koko paska. Vauvantekohommat ei suju. Toisaalta ei ole uskoakaan, että vois onnistua omatoimisesti enää. Tuntuu, että kukaan ei ymmärrä. Eipä kukaan mun kavereita olekaan samassa tilanteessa. Mutta jos voisi edes yrittää ymmärtää. Näin kavereita viikonloppuna, mutta tuli vaan paha mieli, mitä tähän tulee, muuten oli ihan kiva nähdä. Yhdellä kaverilla on miesongelma, sitä kyllä kaikki ymmärtää ja tsemppaa. Tästä aiheesta tuli vaan kiivas keskustelu, ja tuli vaan sellanen olo jotenkin, että miksi vauvaa pitäisi edes haluta. Ettö turha surra. Ei sillä, että kaikkien pitäisi vauvaa haluta ja olen kyllä ymmärtänyt ettei tätä ymmärrä kuin omakohtaisesti kokeneet, mutta olisihan se mukava jos kuulumisia kysellessä sitten jaksaisi kuunnella. Jokaisella on omat ongelmansa, ja jokaiselle ne omat ongelmat on pahimmat, mutta ei sitten edes kysyisi jos ei ole valmis kuuntelemaan. Kultsikaan ei aina jaksa kuunnella, kai miehillä yleensä on erilaiset keinot käsitellä näitä asioita. Nyt ehkä vaan kaipais juttuseuraa. Vaikka oli meillä ihan mielenkiintoinen keskustelu myös kohdunvuokrauksesta. Mutta siitä oli helppo keskustella teoreettisella tasolla, koska se ei tule olemaan ikinä ajankohtaista meille. Kun nyt saisi edes ton omatoimisen vauvantekohomman toimimaan, mutta mä olin sen lapan jälkeen tosi kipee, ja nyt on tosi kova kynnys edes yrittää. Ja kaiken huipuksi Kultsi on tärppipäivänä poissa, niin tässä kierrossa ei olisi sillai aikaa viritellä, vaan pitäisi vaan toimia, mutta kun ei maistu.