Kultsi on jotenkin nyt ihan lähiaikoina herännyt tähän lapsettomaan todellisuuteen. Ennen se olin minä, joka huokaili vauvankaipuuta ja oli malttamaton. Omalta osaltani olo on nyt aika tyyni, onhan hoito vihdoin käynnistynyt, nyt tapahtuu jotain! On taas mahdollisuus!

Kultsin herääminen liittyy varmaan osittain siihen, että häneltä on pariin otteeseen työkaverit kysyneet perhesuunnitelmia. Ensimmäisellä kerralla hän aivan murtui, mutta samassa tilanteessa aikanaan ollut työkaveri ymmärsi tuskan. Hassua vaan, kun itse olin ajatellut, että nämä asiat eivät tule kovin kesken miesten kesken esille, mutta kyllä näköjään tulevat, ehkä vain hieman myöhemmin kuin naisten keskuudessa. Tai ehkä se vaan liittyy tilanteeseen. Toinen työkaveri nääs kysäisi asiasta samana päivänä, kun hänen kolmas lapsensa syntyi.

Asiasta viidenteen, musta tuntuu, että sumute alkaa olla jo ihan lopussa ja vasta ens tiistaina on nollaultra. Eka puteli riitti viikon ja viisi päivää, tästä toisesta olen nyt ottanut viikon ja tuntuu, että se on ihan lopussa. Olenkohan mä vaan vainoharhainen? Kerran se oli kyllä kaatunut laukussa ja vissiin pääsyt vähän vuotamaan. Vois tehdä sellasia pulloja, jotka ei vuoda, kun se on kuitenkin pakko pitää mukana, argh!