Eilen oli oikein kunnon riitelypäivä. Siis todella. Mä ensin ärsyynnyin kun taas Kultsin vanhemmat soitti sitä niitten tontilla avuksi, eilen illalla, että tänään pitäis mennä, ja meillä on tänään ratsastus. Otin hieman pulttia, kun meinas sitten tosta vaan jättää ratsastuksen väliin. Mä kuulun niihin ihmisiin, jotka haluaa yleensä suunnitella hieman aikaisemmin ja ärsyttää, jos omat suunnitelmat menee mäkeen, kun joku muu sanoo jotain, että nyt vaan pitäisi. Riideltiin siinä ilta, mutta saatiin (laiha) sopu aikaiseksi ja lähdin tyttöjen kanssa ulos.

Kultsi oli sanonut menevänsä työkaverin kanssa yhdelle, mutta ei ollut kotona kun mä tulin, ainoastaan koirat oli täällä yksin. Hermostuin sille uudestaan. Tapeltiin sitten vielä yölläkin uudestaan, myös siitä aikaisemmasta aiheesta. Totuus oli, että se oli lähtenyt sinne yhdelle vasta joskun klo 22 jälkeen, koska oli koiravahtina myös mun vanhemmilla, mutta mulla oli muuta tietoa sen aikatauluista.

Osittain tää kaikki varmaan johtuu kun mä oon niin stressaantunut tosta valmistumisesta, etten varmaan koskaan ole ollut mistään, mutta ei se toki oli mikään syy huutaa. Mä vaan todella loukkaannuin kun Kultsi vielä tuumas siinä riidan keskellä, että kannattaako jatkaa kun on niin vaikeeta. Mun mielestä se oli todella loukkaavaa, ja en mä ole koskaan sanonut vaikka ollaan riideltykin, että ei jaksa olla yhdessä. Mun mielestä se on asia, jota vaan ei sanota, ennenkuin sitä tarkottaa ja haluaa.

Vieläkin on kurja fiilis, tuntuu, ettei oikein olla sovittu kunnolla vieläkään, vaikka riita onkin ohi. Kultsikin lähti sinne vanhemmilleen, mutta lupasi tulla ratsastustunnille. Mun pitäis ruveta kertaamaan siihen tiistain tenttiin. Ehkä sen jälkeen vähän helpottaa. Tai ainakaan mitään ei ole enää tehtävissä, sitten se on herran haltuun saanko paperit nyt kesällä vai joutuuko uusimaan.