Tänään töistä tullessa tuli taas itkettyä tätä lapsettomuutta. Oltiin työporukalla (esimies P, minä ja työkaveri M) liikenteessä yhden yhteistyökumppanin N luona. N on raskaana, jo aika pitkällä ja M on juuri palannut äippälomalta. Siinä sitten suurin piirtein koko ruokailun ajan he puhuivat raskauksistaan. Kun lähdettiin ajamaan takaisin, P taas aloitti, että lapset pitää hankkia nuorena, muuten katuu myöhemmin. Mä en enää kestänyt vaan sanoin, että kaikki ei saa lapsia vaikka kuinka nuorena aloittaisi yrittämisen. Se keskustelu loppui lyhyeen, onneksi.

Aina lapsena/teininä suunnittelin, että olen saanut ensimmäisen lapsen viimeistään 25-vuotiaana. Aloitimme yrittämisen kun olin 23, koska toki ymmärsin, ettei tärppää välttämättä heti. Nyt olen 27. Enpä olisi arvannut, että tässä näin käy. Ja että 23 on liian vanha, ainakin vissiin, jos se vaan on siitä kiinni, niinkuin ^eräät tuntuvat ajattelevan.