Toivottavasti tästä blogista on ollut iloa kaikille lapsettomuuden kanssa kipuileville/kipuilleille. Joskus poistan tämän blogin vielä, mutta olkoon se vielä jonkun aikaa kannustimena kaikille, joita lapsettomuus koskettaa. En olisi uskonut enää meidän onnistumiseen, mutta niin vain kävi. Toivottavasti myös te onnistutte ja jaksatte.

Terve, ja kiitos kaloista!

Poika syntyi 1.2. klo 23.17 terveenä. Paino 3540 g ja pituus 49 cm. Itse olin kuitenkin ihan rikki matalan hemoglobiinin ja kivun takia, vapisten vain horkassa. Olimme synnytyssalissa kuutisen tuntia ennenkuin pääsin osastolle saatuani kipulääkettä, punasoluja ja hemohesiä. Synnytyksen jälkeinen olotila oli mielestäni paljon pahempi kuin itse synnytys.

Nukuin osastolla vajaan kaksi tuntia pikkumiehen ollessa kansliassa hoidossa. Seuraaviksi kahdeksi yöksi saimme onneksi perhehuoneen, jossa oli mukava opetella imetystä ja vauvanhoitoa. Tosin mies kyllä osaa nyt kaikki muut kuviot paitsi imetyksen paljon paremmin kuin minä.

Nyt meillä tuhisee pinniksessä maailman ihanin pieni poika. Hän on hyvin rauhallinen tapaus edelleen, ei paljon itke eikä mekasta. Imetys tuntuu lähtevän hyvin käyntiin ja poika syö ja nukkuu. Ihana pikkumies, jolla on todella kujeileva hymy.

Klo 15 meni eka loraus vesiä ja sen jälkeen on lorahdellut tasaisesti plus tuli sellaiset liisterilimat, että ei koskaan ennen. Supistukset on kuitenkin edelleen täysin epäsäännöllisiä ja kivuttomia, mutta jalkoja särkee lupaavasti. Eli kyllä vielä alkaa sattumaan kun toi särky tosta lisääntyy, so to say.

Mä todella toivon, että tää tästä tulisi omin avuin alakautta, kun perätiloja ei kuulemma koskaan kuitenkaan käynnistetä ja vissiin vuorokausi on maksimiaika odotella vesien menon jälkeen.

Tiistaille on varattu aika sektioon, mutta kävin vielä lantion magneettikuvassa, ja jos vauva näyttäisi mahtuvan alakautta, niin sitä kokeillaan mikäli lähtee syntymään ennen tiistaita. Nyt painoarvio oli reili 3,6 kg ja pään halkaisija 10 cm. Huomenna saan tietää miten tämä suhteutuu lantion mittoihin. Eli jos näyttää ettei mahdu ja kaveri lähtee tulemaan ennen tiistaita, niin sitten mennään sektioon.

Itseä ei kyllä sektio ajatuksena houkuta, joten katsotaan miten käy. Vaikka eilen ole sellainen olo, että vielä kestää, niin tänään voisin uskoa jo, että ei välttii kestä tiistaille kuitenkaan, sen verran on särkenyt ja supistellut, vaikkakaan ei edelleenkään mitenkään kivuliaasti. Särky ja häpyluun (?) vihlonta on paljon ikävämpää.

Eilen masukilla oli varsin hiljainen päivä. Saattoihan se olla vaan sellainen normaalihiljaisempi, niitä on aina välillä ollut, mutta toivottavasti oli ns. tyyntä myrskyn edellä. Huomenna on aika Jorviin tarjonnan tarkistukseen heti aamulla, ihan kiva. Varsinkin jos masukki jatkaa hiljaiseloa, niin pääsee samalla sitten kattomaan, että sillä sektorilla on kaikki ok.

Kohdunkaula oli pehmennyt, mutta edelleen kiinni.

Ja terkkari sanoi, että vasta 41+5 on rajana sille, että siirrytään Jorvin kontolle, jos ei ala kuulumaan, siihen asti seurataan neuvolassa. Mutta terkkari meinasi, että ihan hyviä merkkejä on ilmassa.

Viime yönkin nukuin tunnin pätkissä, kun rupes lonkkaan sattumaan tunnin kuluttua ja oli pakko kääntää kylkeä ja huono olo vaivasi. Eikä varmaan auta tähän oloon, että väsyttää.

Olen ehkä myös ollut taas itkuisempi, mielialat vaihtelee ihan hulluna.

Toivottavasti nämä tarkoittaa, että synnytys olisi jo lähellä, mä alan olla ihan kypsä.

Mahaa kutittaa, kutitti jo eilen. Samoin tulee herkästi huono olo ja janottaa, mutta muuten ollut ihan rauhallista. Ei ole juurikaan supistellut ja yötkin on mennyt suht hyvin, pitää kai koputtaa puuta ;)